Agricola

Mikael Agricola, lääkintää Suomessa 1500-luvulla.

Teksti: Satu Jämsä

Mikael Olavinpoika syntyi noin vuonna 1510 Pernajassa, Torsbyn kylässä, itäisellä Uudellamaalla sijainneessa maatalossa. Tarkkaa syntymäpäivää ei ole tiedossa, joten Agricolan päivää vietetäänkin hänen kuolinpäivänään 9.4. joka on vähän poikkeuksellista.

Agricolan isä oli varakas maanviljelijä nimeltään Olavi. Ajan tavan mukaan Agricola käytti usein lisänimeä Olaui eli ’Olavinpoika’ eräänlaisena sukunimenä. Viipurin koulussa hän opettajansa Johannes Erasmuksenpojan ohjeiden mukaan otti itselleen myös latinankielisen lisänimen Agricola, joka merkitsee maanviljelijää.

Agricolan äidistä ei tiedetä yhtään mitään. Eräät tutkijat ovat arvelleet, että hän olisi saattanut olla suomenkielinen. Tämä voisi selittää, miksi Agricola oppi niin täydellisesti suomea Pernajassa, joka 1500-luvulla on ollut jokseenkin täysin ruotsinkielistä seutua.

Vuonna 1539 Agricola valmistui maisteriksi ja palasi Turkuun. Ajan tapa oli, että nuorin ulkomailta palaava maisteri ryhtyi katedraalikoulun koulumestariksi.

Tässä tehtävässä Agricola aloitti aktiivisen julkaisutoiminnan. Hän julkaisi Aapiskirjan vuonna 1543, Rukouskirjan 1544 ja hioi kuntoon jo aiemmin aloittamansa Uuden testamentin suomennosta.

Kaikki näistä ovat merkittäviä teoksia suomen kielelle kuin kulttuurillekin. Mikael Agricola tunnetaan suomen kirjakielen isänä, uskonpuhdistajana ja Raamatun suomentajana.

Näistä kirjoista kääntäkäämme katse kohti Rucouskiria (ei ole kirjoitusvirhe, vaan vanhaa suomea)

Mikael Agricolan Rucouskiria on muhkea teos. Siinä on kaikkiaan 877 sivua, joista tosin aivan kaikki eivät ole tekstisivuja. Nimensä mukaisesti rukouskirja koostuu suurimmaksi osaksi rukouksista. Kirjasta löytyy myös paljon muuta kiintoisaa.

Siinä on terveydenhoitoa koskevia ohjeita, joissa on mainittu terveellisiä yrttejä ja muita kasveja sekä sopivia suoneniskuaikoja. Pahan veren päästäminen ulos jostakin ruumiin kohdasta oli Agricolan aikana suosittu hoitokeino lähes mihin tahansa vaivaan.

Kirjan kalenteriosastossa on myös astrologiaa eli tähdistä ennustamista. Eläinradan merkit on lueteltu suomeksi, ja lisäksi on annettu tiedot siitä ja millaisia toimia missäkin tähtimerkissä olisi suotuisinta suorittaa. Agricolan aikana astrologia oli arvostettua tiedettä, ja jokainen valistunut ihminen pyrki parhaansa mukaan selvittämään, miten tähdet vaikuttivat hänen elämäänsä.

Latinankielisessä tekstissä Agricola selostaa ihmisen luonteenlaatujen päätyypit, kuvaa ihmisruumiin rakennetta ja sopivia lääkintäaikoja. Hän kertoo säiden ennustamisesta ja maailman historiasta. Hän ilmoittaa ihmisen ja eräiden eläinten eliniät ja raskausajat. Hän opastaa uskon harjoittamisessa, hyvien töiden tekemisessä ja nuorison kasvattamisessa.

Lutherin tapaan hän ehdottaa koulujen perustamista sekä poikia, että tyttöjä varten, joka on aika upea asia, olemmehan 1500-luvun Suomessa.

Rucouskirian yrttiohjeet

Kasveista ja niiden vaikutuksista tiedettiin jo ennen Agricolan aikaa. Monet Suomen kasveista mainitaan ensimmäisen kerran Agricolan teksteissä, joten häntä voitaneen pitää kasvitermistön uranuurtajana. Suomalaiset ovat aina eläneet lähellä luontoa ja oppineet käyttämään luonnon antimia hyväkseen.

Terveysohjeita löytyy kalenteriosasta esimerkiksi kesäkuun runossa Agricola kehottaa juomaan lähdevettä ja syömään salaattia etikan kanssa.

Agricolan teksteissä kasvien nimet ovat usein käännöslainoja. Agricola käänsi kasvien nimiä ruotsin, saksan ja latinan kielistä. Ruotsia taitavana hän saattoi tehdä ruotsinkielisestä nimestä suoran suomenkielisen käännöksen. Esimerkiksi koiruoho syntyi ruotsin sanasta malört, jonka osat ovat mal eli koi ja ört eli yrtti, ruoho, rohto.

Nykysuomen inkivääristä Agricola käytti nimitystä ingfäri, joka on lainattu ruotsin sanasta ingefär. Jos kasville ei löytynyt suomenkielistä nimeä, Agricola käytti suoraan kasvin latinankielistä nimeä.

Esimerkiksi latinan salvia mukautui suomen kieleen niin hyvin, että se jäi käyttöön. Salvia on samaa juurta kuin tervettä merkitsevä salvus. Kanelista Agricola käytti nimitystä cinnamet, joka on suora laina saksan kielestä.

Monia Agricolan suosittelemia yrttejä on käytetty jo paljon ennen Agricolaa. Osa kasveista kasvaa luonnonvaraisena Suomessa ja niitä on todennäköisesti käytetty pitkään kansanlääkinnässä. Tällainen on esimerkiksi Agricolan mainitsema nokulainen eli nokkonen, jonka käytöstä löytyy viitteitä jo esihistorialliselta ajalta.

Nokkonen on monipuolinen ravintokasvi, jolla on myös lääkinnällistä merkitystä. Joitakin yrttejä oli varta vasten ryhdytty lääkekasveina Suomessa viljelemään. Esimerkiksi Naantalin birgittalaisluostarissa oli yrttitarha, jossa kasvatettiin monenlaisia lääke- ja mausteyrttejä.

Niin, betonikaa sanotaan nykyisin rohtopähkämöksi (Stachys officinalis) ja kvesyrtti on punakoiso (Solanum dulcamara). Molemmat ovat vanhoja ja arvostettuja lääkeyrttejä, joita on käytetty myös noituudessa.

Molempiin tarkoituksiin on käytetty myös koiruohoa eli malia (Artemisia absinthium), jonka nimessä oleva Artemisia on alun perin ollut metsästyksen jumalatar, mutta jota katolisena aikana on pidetty noituuden jumalattarena.

Kasvi on muinaisessa Egyptissä ollut pyhitetty Isikselle, taikuuden jumalattarelle. Maustaminen, lääkitseminen ja taikuus ovat aina olleet lähellä toisiaan.

Osa Agricolan mainitsemista terveyttä tuottavista kasveista oli tuontitavaraa, johon vain harvalla oli varaa. Tällaisia olivat viinirypäleet, joita ainakin rusinoina lienee syöty Turussa jo 1200-luvulla. Tuoreilla viinirypäleillä tiettävästi herkuteltiin Turun linnassa Juhana Herttuan hovissa 1550-luvulla.

Mikael Agricola antaa Rucouskiriansa (1544) kalenteriosassa terveysohjeita joka kuukaudelle. Joulukuusta hän sanailee näin:

Telle kwlla sopi caikinaijsta roca szödhe

(ninquin Plato sano) ia iodha lemmind

ioma/ Ja pään ia rinnan lämmine pitemé

pite / Nijn ouat lämbymet yrtit maxan ia

pään hyuexi. Carta werta laskemast.

Joulukuussa tulee siis syödä monipuolisesti ja nauttia lämpimiä yrttejä ja kuumaa juomaa. Mitä nämä lämpimät yrtit ovat, käy selvemmin ilmi tammikuun terveysohjeesta:

Telle kwlla sömen pite. (ninquin Almāsar

sano) Ingfäria / Pippuroijta / Caligot /

ia Nelike. Ia swrustamata wähä Wina /

ia eij Mettä iooman / Eyke pää szonda is-

kemen / mutta maxa szonda / ios hätä käske

Agricola ei tarkoita viinalla tislattua alkoholia vaan viiniä; mesi sen sijaan viittaa joko simaan tai sahtiin. Tekstissä mainitut lämpimät yrtit ovat inkivääri, pippuri, galanganjuuri ja neilikka. Nämä sopivat nykypäivänäkin joulunajan ruokien ja juomien mausteeksi. Nämä siis tunnettiin Suomessa jo 1500-luvulla.

Jos luet mieluummin nykykielellä olevia Agricolan kirjoituksia löytyy aiheesta lisää Agricolan yrtit -teoksessa, jossa kalenterisivut on avattu nykysuomalaiselle ymmärrettävään muotoon, painovirheet korjattu ja merkkipäiväsarakkeen moninaiset lyhenteet täydennetty.

Kalenterin muistorunoissa on mainittu monia terveyttä tuovia kasveja, joihin Agricola liittää asianmukaiset hoito-ohjeet. Yrttikirjaa varten on kaikki mainitut kasvinnimet tutkittu merkityksen ja etymologian kannalta. Samalla on selvitetty, miten yrttejä on käytetty hyödyksi meillä ja muualla. Kirjan tekijä on Kaisa Heikkilä 2007, kirja löytyy kirjastoista.

Lähteet:

Opetushallitus:
https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/mikael-agricolan-elama-ja-tyo

Kirkko ja kaupunki:
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kasvimaalla-agricolan-kanssa

Turun Sanomat:
https://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/arviot/1074202062/Nokulaisia+betonikaa+ja+viinamarjoja

Ilari Aalto, arkeologi, keskiajantutkija ja tietokirjailija:
https://maisterinmietteet.com/2020/12/25/hypocras-viinia-ja-hermopipareita