"Uskomushoito"-termi

  • Loukkaava termi
  • Useat tahot vaativat sen käytöstä luopumista
  • Harhaanjohtava ja epäinformatiivinen

Uskomushoito sanana on vain Suomessa yhdistetty vaihtoehtoisiin ja täydentäviin hoitoihin. Termiä pidetään yleisesti hyvin loukkaavana.

Aiheeseen on ottanut kantaa Heikki Hemmilä pyytämällä luopumaan sen käytöstä. [1]

”Duodecim-seura järjesti vuonna 1995 sanakilpailun, jossa etsittiin suomalaisia vastineita eräille vieraskielisille termeille. Yhtenä kohteena oli nimitys complementary and alternative medicine (CAM). Tämän kohteen osalta voittajaksi valittiin sana uskomuslääkintä. Sen käyttö on yleistynyt hiljakseen, etenkin silloin, kun on löydetty aihetta arvostella jotakin nimityksen piiriin luettavaa hoitoa, sen tuottajia tai sen käyttäjiä.

Termi uskomuslääkintä on kuitenkin sopimaton terveydenhuollon ammattilaisten sanavarastoon. Siihen sisältyy olettamus kaikkien muiden kuin virallisesti hyväksyttyjen hoitojen tehottomuudesta: uskomushoidot ovat pelkkään uskoon perustuvia, humpuukia.” [1]

”Termiä viljelleiltä – yleensä muuta kuin kliinistä työtä tekeviltä lääkäreiltä – on itseltään unohtunut tärkeä tieteellinen periaate: »proof of no effectiveness» on eri asia kuin »no proof of effectiveness».” [1]

”Se, että monilta vaihtoehtohoidoilta puuttuu kaksoissokkokokeisiin perustuva osoitus tehosta, ei vielä tee niistä tehottomia. Tällä logiikalla jouduttaisiin hylkäämään mm. lähes kaikki kirurgiset toimenpiteet, vaikeavammaisten terapiat ja psykiatria, lääkehoitoa lukuun ottamatta. Järjestelmiä, joissa hyväksytään vain yksi totuus, kuvataan historiassa sanalla pysähtyneisyys.” [1]


Myös terveystutkija ja tietokirjailija Pauliina Aarva on kirjoituksissaan ottanut kantaa aiheeseen:

”Kansainvälisissä tieteellisissä ja ammattijulkaisuissa alan yleisin termi on täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede (Complementary and Alternative Medicine (CAM), joka suomentuu myös muotoon täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot. Tämä termi on yleinen EU:ssa. Kirjallisuudessa yleistyy niin ikään täydentävä lääketiede / täydentävät hoidot (Complementary Medicine CM). (NCCIH 2017, Dubois et al 2017)” [2]

Maailman terveysjärjestö puhuu perinteisestä ja täydentävästä lääketieteestä [Traditional and Complementary Medicine T&CM]. (WHO Traditional Medicine Strategy 2014-2023). [2,4,5]

Yhdysvaltain kansallinen täydentävän ja yhdistävän terveyden keskus – National Center for Complementary and Integrative Health (NCCIH) https://nccih.nih.gov/ toimii osana kansallista terveysinstituuttia (NIH), joka vastaa Suomen Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta (THL). Aikaisemmin NCCIH puhui täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista (CAM) ja sen nimikin oli sen mukainen. [2]

Uskomushoito on epäsopiva kuvaamaan täydentäviä hoitomuotoja, ja termin perustelut ovat virheellisiä kolmella tavalla:

  1. Termi ei pysty rajaamaan uskomushoito-ilmiötä ja erottelemaan sellaisia hoitomuotoja, jotka perustuvat vain uskomuksiin niistä, jotka nojaavat tieteelliseen evidenssiin. Täydentävissä hoidoissa on paljon tutkittuja ja hyödyllisiksi osoitettuja ja vastaavasti suuri osa tavanomaisessa terveydenhuollossamme käytettävistä hoitomuodoista ei perustu lääketieteen kultaisen standardin RCT:n mukaiseen näyttöön. [2]
  2. Se ei pysty selittämään uskomushoito-ilmiötä, vaan pitäytyy evidenssi versus ei-evidenssi -rajauksessa. [2]
  3. Uskomushoito määriteltynä tieteellisen näytön vastaiseksi ei ohjaa tutkimusta mihinkään, koska termi itsessään sisältää alkuoletuksen, että mitään uutta ja ihmisille hyödyllistä ei ole mahdollista löytää hoitomuodoista, jotka nojaavat uskomuksiin. [2]

Näin ollen on ymmärrettävää, että uskomushoito-termiä ei käytetä tieteellisessä kirjallisuudessa. Sitä käytetään vain Suomessa ja etenkin silloin, kun arvostellaan tai halvennetaan jotakin nimityksen piiriin luettavaa hoitoa, sen tuottajia tai sen käyttäjiä. [2]

Uskomushoito-sanan käyttö rajoittuu siis pääasiassa tarkoitushakuisiin mielipidekirjoituksiin ja toimittajien tekemiin haastatteluihin, joissa termiä viljelevät puhuvat ikään kuin se olisi yleisesti tiedeyhteisössä hyväksytty ja määritelty asia. Näinhän ei ole. Termi ei ole yli kahdenkymmen vuoden jälkeenkään saanut myöskään kansan, eikä terveydenhuoltohenkilöstön varauksetonta tukea. [2]

Sanat ovat vallan väline. Niitä voidaan käyttää valistamaan, mutta myös muissa tarkoituksissa, kuten pönkittämään omaa asemaa tai näkemystä.

Termiä on kritisoitu lääkäri- ja tutkijayhteisössä virallisen ja epävirallisen hoitamisen vastakkainasettelun kärjistämisestä sekä sopimattomuudesta tutkimuksen käyttöön. (Hernesniemi 2002, Hemmilä 2007, Hemilä 2016). Tieteellisissä julkaisuissa uskomushoito-termiä ei käytetäkään. (Vuolanto ym. 2018) [3]

Hämmentävää on, että mikään ei määrittele uskomushoito-käsitettä. Sitä käytetään itsestään selvänä tekijänä. Sen perusoletus on, että kaikki mikä ei ole lääketieteellisesti selitettävissä, on siirrettävissä uskomus-kategoriaan.

Termi myös vähättelee yksilön kokemuksen merkitystä, ja liittää osan varsin fyysisistäkin terapiamuodoista uskomukseen, uskoon kuuluviksi.

Alalla toimivat henkilöt pitävät uskomushoito termiä hoitojen kuvaamisen sijaan lähinnä käyttäjänsä suhtautumista heijastavana terminä.

Eettisen kehityksen myötä voidaan tulevaisuudessa päätyä tilanteeseen, jolloin uskomushoito termi liitetään vihapuheeseen.

Uskomushoito termiä, ei voida pitää informatiivisena, eikä vaihtoehtoisia ja täydentäviä hoitoja kuvaavana, vaan pelkästään loukkaavana, joten sen käytöstä tulee luopua.


Lähteet:

[1] https://www.duodecimlehti.fi/duo96790
[2] https://liinanblogi.com/2017/08/22/uskomushoito-mita-se-on/
[3] https://www.bioetiikka.fi/?p=1438
[4] https://www.luontaishoitoala.fi/cam/who/
[5] https://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/92455/9789241506090_eng.pdf (pdf-tiedostona alla)


© 2021 Luontaishoitoalan Foorumi ry ja Satu Jämsä