Vuolanto et al. 2020

Täydentävien ja vaihtoehtoisten (CAM) hoitojen käyttö Suomessa

Tutkimus perustuu vuonna 2008 ja 2018 Taloustutkimuksen keräämien kyselyiden tilastolliseen analyysin.

"Tarkastelemme tässä artikkelissa täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen käyttöä Suomessa vuosina 2008 ja 2018. Täydentävillä ja vaihtoehtoisilla hoidoilla tarkoitetaan monimuotoista joukkoa erilaisia hoitomuotoja, joita ei tietyssä historiallisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa pidetä valtavirtalääkinnän osana eikä niitä ole integroitu terveydenhoitojärjestelmään." [1 s. 45] 

Onko käyttänyt?

  • Joskus elämänsä aikana jotakin täydentävää ja vaihtoehtoista hoitoa ilmoitti käyttäneensä (käyttänyt itse tai joku vastaajan perheenjäsenistä) yli 80 % haastatelluista. [1 s. 53]
  • "Käytetyimmät hoitomuodot olivat suun kautta otettavat tuotteet (luontaistuotteet, ravintolisät ja rohdosvalmisteet). Muita yleisesti käytettyjä hoitomuotoja olivat rukous, akupunktio ja kiropraktiikka." [1 s. 53]

Onko saanut hoidosta apua?

  • "Kaikkien hoitojen kohdalla yli 50% vastaajista koki saaneensa apua." [1 s. 51]
  • " – – kiropraktiikkaa ja perinteistä kiinalaista lääketiedettä käyttäneistä noin 90% raportoi saaneensa apua hoidoista." [1 s. 51]
  • "Vähiten apua raportoitiin saadun aromaterapiasta ja hypnoosista, mutta näistäkin apua koki saaneensa yli 54% hoitoa käyttäneistä." [1 s. 51]
  • Hoitomuodosta riippuen 54 – 86 % koki saaneensa apua [1, Taulukko 1 s. 48]

Suhde länsimaiseen lääketieteeseen

  • "CAM-hoitojen ja valtavirtalääketieteen käyttö eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä toisiinsa eli CAM-hoidot eivät vähentäneet valtavirtalääketieteen käyttöä." [1 s. 53]

Yleistä

  • "Tutkimuksemme vahvistaa aiempien tutkimusten tuloksia siitä, että CAM-hoidot ovat käyttäjien näkökulmasta arvioiden monille merkittävä keino hoitaa terveyttä ja huolehtia hyvinvoinnista." [1 s. 53]


Lähde:

[1] Vuolanto, P., Kemppainen, L., Kemppainen, T., & Nurmi, J. (2020). Täydentävien ja vaihtoehtoisten (CAM) hoitojen käyttö Suomessa. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 57(1). https://doi.org/10.23990/sa.80288