CAM-hoidot

CAM-hoidot Euroopassa, terveisiä Norjasta!

Teksti: Satu Jämsä

Norjassa yli 60 prosenttia kaikista sairaaloista tarjoaa täydentäviä hoitoja, kuten akupunktiota, hypnoosia, kuppausta, vyöhyketerapiaa, yrttilääkintää, taideterapioita, homeopatiaa, aromaterapiaa, joogaa ja pilatesta. [1]

Rauhallinen rinnakkaiselo keskenään erilaisten hoitonäkemysten ja auttamisen tapojen välillä on siis mahdollista.

Norjassa lainsäädäntö tukee yhteistyötä. "Riippumatta siitä, mitä lääkäri tai vaihtoehtoterapeutti ajattelevat toisistaan ja toistensa metodeista, meidän täytyy löytää tavat elää ja työskennellä yhdessä”, sanoo Vinjar Fønnebø, professori Tromssasta. Norjassa ei hänen mielestään ole epäselvyyttä siitä, voidaanko näitä hoitomuotoja käyttää vai ei. [1]

Norjan sairaaloissa täydentäviä hoitoja antavat yleensä lääkärit tai muut terveydenhuollon ammattilaiset.

Vuonna 2004 voimaan tulleessa laissa on kolme olennaista kohtaa:

  1. Viranomaisten ylläpitämään terapeuttirekisteriin voivat liittyä jäseneksi sellaiset terapeutit, jotka kuuluvat johonkin hyvämaineiseen, virallisesti hyväksyttyyn, oman alansa terapeuttiyhdistykseen, heillä on vastuuvakuutus ja he ovat sitoutuneet hoitoalan eettisiin ohjeisiin.
    Asiakkaat voivat tarkistaa, onko henkilö rekisterissä vai ei. Rekisterin tarkoitus on erottaa vakavissaan ammattiaan harjoittavat täydentävät hoitajat muista. Ajatus on, että vähitellen kaikki hoitajat löytyvät tästä rekisteristä. [1]
  2. Täydentäviä ja vaihtoehtoisia metodeja voi käyttää kaikentyyppisiin sairauksiin, myös vaikeisiin sairauksiin sekä vanhusten ja pienten lasten hoitoon, jos se tehdään lääkärin kanssa yhteistyössä tai jos hoitaja on itse lääkäri tai sairaanhoitaja. 
    Hoitajat-terapeutit voivat siis osallistua itse sairauden, esimerkiksi syöpäkasvaimen hoitamiseen tai tarttuvien tautien hoitamiseen ilman terveydenhuollon virallista koulutusta, mikäli hoito tehdään potilasta hoitavan lääkärin kanssa yhteistyössä ja potilaan tahto huomioon ottaen. Oireita kaikki hoitajat voivat pyrkiä lievittämään itsenäisesti kaikissa, niin lievissä kuin vakavissakin tapauksissa. [1]
  3. Kaikilla täydentävillä ja vaihtoehtoisilla terapeuteilla on vaitiolovelvollisuus asiakkaidensa asioista. [1]

Norjassa on siis rajoittavia määräyksiä vakavien sairauksien hoidosta. Mutta siinä on myös poikkeuksia rajoituksiin, kuten:

  • Muilla kuin virallisen terveydenhuollon ammattilaisilla on lupa antaa hoitoa, jonka tarkoituksena on oireiden lievitys, kehon immuunijärjestelmän voimistaminen tai itseparantaminen. [1]
  • Rajoitukset eivät ole voimassa silloin, kun terveydenhuollolla ei ole tarjottavana parantavaa tai oireita lievittävää hoitoa. [1]

Eli myös vakavasti sairaita henkilöitä saa hoitaa vaihtoehtolääkinnällä, jos hoidon tarkoitus on lievittää oireita ja tukea kehon itseparantumismekanismia taikka parantavaa tai oireita lievittävää hoitoa ei ole terveydenhuollossa tarjolla.

Norjassa tämä on saatu toimimaan hyvällä yhteistyöllä. Norjan lääkäriliitto on painottanut, että potilaan autonomiaa on kunnioitettava ja jos potilas hakee apua vaihtoehtoisista hoitomuodoista, niin tämä ei saa muuttaa lääkärin ammatillista asennetta potilasta kohtaan. Lääkärin tulee toimia ennakkoluulottomasti suhteessaan potilaan valintoihin. [1]

Jos potilas kokee asian tärkeäksi, lääkärin tulee myös ottaa kontakti vaihtoehtoisten hoitomuotojen harjoittajaan ja pyrkiä dialogiin potilaan parhaaksi. [1]

Suomessa on asenneilmapiirissä varsin iso ero verrattuna Norjaan Suomen lääkäriliiton kehottaessa lääkäreitä pidättäytymään itse ”uskomushoitojen antamisesta” ja ”Jos lääkäri havaitsee kollegan antavan uskomushoitoja, tulee kollegan huomiota kiinnittää tähän suositukseen.” [5]. Toisin on Norjassa, jossa lääkärit ja sairaalat tarjoavat hyväksytysti täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja potilailleen.

Vaihtoehtoisella hoidolla tarkoitetaan terveydenhoitoon liittyvää hoitoa, jota harjoitetaan vakiintuneiden terveyspalvelujen ulkopuolella ja jota ei harjoita valtuutettu terveydenhoitohenkilöstö. Termi vaihtoehtoinen hoito kuuluu kuitenkin myös vakiintuneiden terveyspalvelujen puitteissa tai valtuutetun terveydenhuollon henkilöstön harjoittamaan hoitoon, kun käytetyt menetelmät ovat lähinnä menetelmiä, joita käytetään vakiintuneiden terveyspalvelujen ulkopuolella. [2]
Norjassa siis käytetään termiä vaihtoehtohoidot, antoipa hoidon terapeutti tai lääkäri.

Norjan lainsäädäntö ei myöskään erottele, antaako täydentävää hoitoa terveydenhuoltohenkilökunta, rekisteröidyt täydentävien hoitojen harjoittajat vai joku muu henkilö. Laki koskee kaikkia, jotka soveltavat täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja. [1]

Vinjar Fønnebø työskentelee terveydenhuoltoinstituutin johtajana Tromssassa. Aikaisemmin hän työskenteli Norjan Arktisen yliopiston yhteydessä toimivan Kansallisen täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen tutkimusinstituutin, NAFKAMin johtajana. Hän toteaa: ”Riippumatta siitä mitä lääkäri tai vaihtoehtoterapeutti ajattelevat toisistaan ja toistensa metodeista tai lääkkeistä, meidän täytyy löytää tavat elää ja työskennellä yhdessä. Norjassa lääkärit, sairaanhoitajat, fysioterapeutit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset voivat käyttää työssään täydentäviä menetelmiä.” [1]
Laki sallii heidän hoitaa esimerkiksi homeopatialla, yrteillä, vyöhyketerapialla tai akupunktiolla joko yksittäisenä hoitona tai yhdistettynä länsimaiseen (koulu)lääketieteeseen. [1]

Norjassa vaihtoehtoiset hoitomuodot ovat arvonlisäverovapaita eli niillä on sama verotuksellinen kohtelu kuin terveydenhuollon virallisilla hoidoilla. [1]

Mihin Norjan CAM-lakia ei sovelleta:

  • Hyvä neuvo: Lain soveltamisalalla on alaraja, joten laki ei kosketa esimerkiksi perheen ja ystävien välisiä «hyviä neuvoja» («kjerringråd»).
  • Palvelut, jotka keskittyvät pääasiassa henkilökohtaiseen itsensä kehittämiseen, hyvinvointiin, kauneudenhoitoon ja vastaaviin, eivät kuulu lain ja määritelmän piiriin, mitä Norjassa pidetään CAM- hoitona.
  • Usko ja rukous: Yhteinen uskonnollinen toiminta ei kuulu lain piiriin, mukaan lukien rukoukset sairaille ja vastaavat. Riitatilanteissa selvitetään maksetaanko palvelusta, markkinoidaanko palvelua terveyteen liittyvänä ja onko siinä lupauksia vai väitteitä parantumisesta. [2]

Lainsäädännöllisesti CAM-hoidot jaetaan Norjassa seuraavanlaisesti. Jokaisella näistä on omat tarkentavat asetukset:

Akupunktio - Antroposofinen lääketiede - Ayurveda - Kiropraktiikka - Yrttilääke / Fytoterapia - Homeopatia - Hieronta - Naprapatia - Naturopatia - Neuroterapia - Osteopatia - Perinteinen kiinalainen lääketiede (TCM) - Muut hoidot. [2]

CAM-hoitojen mainontaa ja markkinointia säätelee Kuluttajaviranomainen, jonka ohjeistuksen voisi tiivistää:

  • Muut kuin lääketieteellisesti pätevät CAM-palveluntarjoajat eivät saa käyttää nimikkeitä, jotka saattavat sekoittaa heidät lääketieteellisesti pätevien terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. [3]
  • CAM-palveluntarjoajien markkinointi ei voi antaa väärää vaikutelmaa hoitojensa tehokkuudesta.

Esimerkkejä sallitusta markkinoinnista ovat yleiset kuvaukset olotiloista, joihin hoitomuotoja voidaan käyttää. Esimerkiksi hoitomuotoa käytetään "selän ja niskan vaivoihin", "jäykkiin lihaksiin", "väsymykseen" ja vastaaviin. Kiellettyä puolestaan on luvata parantaa jokin tietty sairaus. [6]

Muita CAM-hoitoihin liittyviä rajoituksia:

  • Ainoastaan terveydenhuollon ammattilaiset voivat suorittaa lääketieteellisiä toimenpiteitä tai hoitoa, joka voi aiheuttaa vakavan terveysriskin potilaille.
  • Sairauden, jota tartuntatautilainsäädännön § 1–3:n mukaan pidetään yleisesti vaarallisena tartuntatautina, hoitoa saa suorittaa vain terveydenhoitohenkilöstö. Muut kuin terveydenhuollon ammattilaiset voivat kuitenkin tarjota hoitoa, joka on tarkoitettu yksinomaan lievittämään taudin oireita tai seurauksia tai hoidon sivuvaikutuksia tai jonka tarkoituksena on vahvistaa kehon immuunijärjestelmää tai kykyä parantua itse. [4]

Lähteet:

[1] Pauliina Aarva; Täydentävät hoidot -kirja 2019

[2] https://nafkam.no/en/complementary-and-alternative-medicine-cam/about-cam-norway

[3] http://cam-regulation.org/en/norway

[4] https://lovdata.no/dokument/NL/lov/2003-06-27-64

[5] https://www.laakariliitto.fi/laakarin-tietopankki/kuinka-toimin-laakarina/suositus-laakarin-suhtautumisesta-uskomushoitoihin/

[6] https://lovdata.no/dokument/SF/forskrift/2003-12-11-1501