Juridinen näkemys

  • Oikeus yhdenvertaisuuteen, valinnanvapauteen ja perusteet sen rajaamiseen lääketieteellisesti
  • Nykyisen holhoustoimilainsäädännön hyödyntäminen
  • Oikeus ammatinharjoittamiseen

Yhdenvertaisuuslaki takaa perustuslain puitteissa kaikille suomalaisille samat oikeudet, riippumatta terveydentilasta, mielipiteestä tai muusta syystä. Jokaisella on samat oikeudet tehdä valintoja ja hoitaa terveyttään. Myös lasten mielipidettä tulee kunnioittaa heidän kehitystasonsa huomioiden. [1]

6 § 
Yhdenvertaisuus:

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.


Yhdenvertaisuuslaki myös kieltää asettamasta ihmisiä eriarvoiseen asemaan toisiinsa nähden. Sen mukaan syrjintä pohjautuen tosiseikkaan tai oletukseen on kiellettyä. Tämän voi tulkita niin, että ilman vahvaa näyttöä perusteista ei voi olettaa johonkin tiettyyn sairauteen sairastuneiden henkilöiden tarvitsevan erillisiä rajoitustoimia. [2]

8 §
Syrjinnän kielto

Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen. 
Välittömän ja välillisen syrjinnän lisäksi tässä laissa tarkoitettua syrjintää on häirintä, kohtuullisten mukautusten epääminen sekä ohje tai käsky syrjiä.


Laki potilaan asemasta ja oikeuksista, painottaa järjestämään potilaan hoidon niin, ettei häneen kohdistu syrjintää, taaten kaikille samat oikeudet. Hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään tulee kunnioittaa. Mikäli meille tulisi lainsäädäntö, joka pohjaa joidenkin sairausryhmien hoidon rajoittamiseen vain lääketieteellisiin hoitoihin, herää kysymys, miten tämä voidaan toteuttaa kunnioittaen potilaan yksityisyyttä ja vakaumusta. [3]

3 §
Oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun

Jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä. 

Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan.


Laki potilaan asemasta ja oikeuksista toteaa, että potilaan tahtoa on kunnioitettava samoin kuin hänen itsemääräämisoikeuttaan ja hoito tulee toteuttaa hänen kanssaan yhteisymmärryksessä. Lain termistö antaa vahvan painotuksen potilaan omalle päätännälle, jota tulisi kunnioittaa myös silloin kun hän tahtoo hoitaa terveyttään lääketieteen ulkopuolisilla tavoilla. [6]

6 §
Potilaan itsemääräämisoikeus

Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.


Terveydenhuoltolakiin sisältyvät terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito. Laissa mainitaan erikseen muiden terveydenhuollon toimijoiden kanssa yhteistyössä tehtävä sosiaali- ja terveydenhuollon edistäminen. [4]

2 §
Lain tarkoitus

5) vahvistaa perusterveydenhuollon toimintaedellytyksiä ja parantaa terveydenhuollon toimijoiden, kunnan eri toimialojen välistä sekä muiden toimijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä.


Monet CAM-alan terapiat ovat hyvän olon hoitoja ja yleisesti terveyttä edistäviä hoitoja. Rajoittamalla joidenkin sairausryhmien pääsyä niihin lisääntyvät väestöryhmien väliset terveyserot. [4]

Terveydenhuoltolaki

3 §
Määritelmät; Tässä laissa tarkoitetaan:

Terveyden edistämisellä yksilöön, väestöön, yhteisöihin ja elinympäristöön kohdistuvaa toimintaa, jonka tavoitteena on terveyden, työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja parantaminen sekä terveyden taustatekijöihin vaikuttaminen, sairauksien, tapaturmien ja muiden terveysongelmien ehkäiseminen ja mielenterveyden vahvistaminen sekä väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen sekä suunnitelmallista voimavarojen kohdentamista terveyttä edistävällä tavalla;


Laki holhoustoimesta määrittelee, miten erityisen suojelun tarpeessa olevien etujen valvonta tulee toteuttaa. Sellaisten henkilöiden kohdalla, joilla voi epäillä olevan erityistä tarvetta itsemääräämisoikeuden rajoittamiseen, voidaan jo nyt soveltaa holhoustoimilakia. 

Usein nousee esille erityinen tarve suojella heikomman väestönryhmän henkilöitä kuten diabeetikkoja, syöpää sairastavia tai raskaana olevia. Suojelun tarpeen voisi olettaa pohjaavan kyseisen yksilön kyvykkyyteen valvoa omaa etuaan, sillä lääketieteellistä perustetta ei ole eikä näyttöä kaikkien automaattisesti ym. ryhmiin kuuluvien henkilöiden itsemääräämisoikeuden rajoittamisen tarpeesta. [5]

1 §
Holhoustoimen tarkoituksena on valvoa niiden henkilöiden etua ja oikeutta, jotka eivät vajaavaltaisuuden, sairauden, poissaolon tai muun syyn vuoksi voi itse pitää huolta taloudellisista asioistaan. Jos jonkun etua on valvottava muussa kuin taloudellisessa asiassa, holhoustoimi huolehtii siitä siltä osin kuin jäljempänä säädetään.

2 §
Vajaavaltaisella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä (alaikäinen) ja sellaista 18 vuotta täyttänyttä henkilöä (täysi-ikäinen), joka on julistettu vajaavaltaiseksi.

3 §
Vajaavaltaisen taloudellisia ja muita tässä laissa tarkoitettuja asioita hoitaa edunvalvoja.
Sille, joka ei ole vajaavaltainen, voidaan tämän lain säännöksiä noudattaen määrätä edunvalvoja, jos hän tarvitsee tukea asioittensa hoitamisessa. Jos edunvalvojan määrääminen ei riitä turvaamaan hänen etuaan, hänen toimintakelpoisuuttaan voidaan rajoittaa siten kuin jäljempänä säädetään.

8 §
Tuomioistuin voi määrätä edunvalvojan täysi-ikäiselle, joka sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi on kykenemätön valvomaan etuaan taikka huolehtimaan itseään tai varallisuuttaan koskevista asioista, jotka vaativat hoitoa eivätkä tule asianmukaisesti hoidetuiksi muulla tavoin. Holhousviranomaisen tulee tarvittaessa tehdä käräjäoikeudelle hakemus edunvalvojan määräämiseksi. (29.8.2008/576)

Edunvalvoja voidaan määrätä, jos se, jonka etua olisi valvottava, ei tätä vastusta. Jos hän vastustaa edunvalvojan määräämistä, edunvalvoja voidaan kuitenkin määrätä, jos vastustamiselle ei hänen tilansa ja edunvalvonnan tarve huomioon ottaen ole riittävää aihetta.

Edunvalvojan tehtävä voidaan rajoittaa koskemaan määrättyä oikeustointa, asiaa tai omaisuutta.


Perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden elinkeinotoimintaan, niin että julkinen valta ei rajoita mahdollisuuksia siihen, vaan pikemminkin edistää työllisyyttä. [1]

18 §
Oikeus työhön ja elinkeinovapaus

Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. 
Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön.


Kilpailulaki säätelee yrittäjien asemaa. Sen tarkoituksena on ylläpitää tervettä kilpailua yritysten kesken. Kiellettyä on kohdistaa elinkeinoharjoittajiin erilaisia ehtoja siten, että toimijat asetetaan erilaiseen kilpailuasemaan toisiinsa nähden. 

Mikäli säädettäisiin laki, joka koskee lääketieteellisten hoitojen ulkopuolisia hoitoja niin, että tiettyjen sairausryhmien hoito olisi luvallista vain lääketieteen ammattilaisille, osa kuluttajista ja yrittäjistä joutuisi epäedulliseen asemaan. Ero on siinä, että toisen yrittäjäryhmän oikeutta antaa hoitoja on rajoitettu, toisen ei. Yrittäjät, jotka eivät ole lääketieteen ammattilaisia, joutuisivat huonompaan kilpailuasemaan. 

Jos henkilö ei kuulu kyseisiin sairausryhmiin, hän voisi käyttää edullisempia luontaishoitajan palveluja, kun taas henkilö, joka kuuluisi kyseisiin sairausryhmiin, joutuisi käyttämään kalliimpia lääkärin palveluja. Näin myös kuluttajat joutuisivat eriarvoiseen asemaan. Hoidossa ei olisi eroa: lääketieteen ulkopuolinen hoito on samaa antoipa sen lääketieteen ammattilainen tai lääketieteen ulkopuolinen toimija. 

1 §
Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaaminen vahingollisilta kilpailunrajoituksilta.

Tätä lakia sovellettaessa on erityisesti otettava huomioon markkinoiden toimintaedellytysten ja elinkeinon harjoittamisen vapauden suojaaminen niin, että myös asiakkaat ja kuluttajat hyötyvät kilpailusta.

5 §
Elinkeinonharjoittajien väliset kielletyt kilpailunrajoitukset

Sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy, ovat kiellettyjä.

Kiellettyjä ovat erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat:
4) joiden mukaan eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin sovelletaan erilaisia ehtoja siten, että kauppakumppanit asetetaan epäedulliseen kilpailuasemaan.


Mitä sanoo YK:n ihmisoikeusjulistus ihmisen valinnanvapaudesta ja asettamisesta keskenään eriarvoiseen asemaan esimerkiksi sairauden perusteella. [8]

1. artikla. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.

2. artikla. Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.

Mitään erotusta ei myöskään pidä tehdä sen maan tai alueen valtiollisen, hallinnollisen tai kansainvälisen aseman perusteella, johon henkilö kuuluu, olipa tämä alue itsenäinen, huoltohallinnossa, itsehallintoa vailla tai täysivaltaisuudeltaan minkä tahansa muun rajoituksen alainen.


On tarpeen muistaa, että ihmisten, joita ammatinharjoittajatkin ovat, perusteeton syyttäminen muiden terveyden vaarantamisesta, samoin kuin pyrkimys rajoittaa ilmaisunvapautta, ovat vastoin YK:n ihmisoikeuksien julistusta, kuten ihmisten julkinen herjaaminenkin. [8]

11. artikla. 1. Jokaisen rikollisesta teosta syytteessä olevan henkilön edellytetään olevan syytön siihen asti kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa hänelle turvataan kaikki hänen puolustustaan varten tarpeelliset takeet.

12. artikla. Älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.

19. artikla. Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.


Lähteet:

[1] https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
[2] https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325
[3] https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
[4] https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326
[5] https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990442
[6] https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
[7] https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110948
[8] https://ihmisoikeusliitto.fi/ihmisoikeudet/ihmisoikeuksien-julistus/