Väänänen et Hannula 2024
(3.5.2026)
Vauvan koliikki koskettaa - koliikkivauvaperheiden kokemuksia saamastaan tuesta ja kosketushoidoista
Tiivistelmä
"Osana Vauvan koliikki koskettaa – tutkimusta toteutettuihin teemahaastatteluihin osallistui 51 koliikkivauvaperhettä 2/2021–10/2022 välisenä aikana. Tutkimuksessa vauvat saivat neuvolahoidon lisäksi jotain seuraavista hoidoista: osteopatiaa, vyöhyketerapiaa, silittelyä. Verrokkiryhmän vauvat saivat normaalia neuvolahoitoa. Haastattelut toteutettiin noin kuukauden kuluttua hoitojen päätyttyä. Aineisto analysointiin induktiivisella sisällönanalyysillä." [1, s. 173]
"Vanhemmat kokivat koliikkivauvan vanhemmuuden vaativaksi ja stressaavaksi, joka heijastui myös fyysisinä oireina. Vauvan runsas itkuisuus vaikutti myös sosiaalisiin suhteisiin. Keinoja koliikin hoitoon oli vähän ja neuvoloista saatu tuki koettiin riittämättömänä. Vanhemmat hakivat apua myös neuvolapalveluiden ulkopuolelta. Kosketushoitoihin osallistuminen toi perheille helpotusta. Hoidot rauhoittivat vauvaa, vaikka hoidot eivät kaikkia vauvoja auttaneetkaan samalla tavalla. Vanhemmat toivoivat perheiden tarpeita paremmin tunnistavaa kohtaamista sekä koliikkivauvaperheiden ohjeistuksen ja perheitä tukevien palveluiden kehittämistä." [1, s. 173–174]
Tutkimuksen lähtökohdat
"Tutkimusten mukaan vastasyntyneistä noin 11–25 % kärsii koliikista (Dieter ym., 2017), joten koliikkioireista kärsivät vauvaperheet ovat yksi merkittävä asiakasryhmä neuvolapalveluissa. Vauvan koliikki-itkulle ei ole lääketieteellistä selitystä. Koliikin määritelmänä yleensä käytetään Wesselin ym. (1954) kriteeriä: Vauva on iältään kolme viikkoa – neljä kuukautta itkee lohduttomasti vähintään kolme tuntia päivässä, vähintään kolmen kertaa viikossa ja vähintään kolmen viikon ajan." [1, s. 174]
"Icken ja Gencin (2018) tutkimuksen mukaan vyöhyketerapialla oli tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia vauvojen koliikkioireisiin verrattuna hoitoja saamattomien oireisiin. Saman suuntaisia tuloksia vyöhyketerapian vaikutuksesta saivat Karatas ja Dalgic (2020) systemoidussa kirjallisuuskatsauksessa." [1, s. 175]
Tutkimukset toteuttaminen
”Tämä laadullinen haastattelututkimuksen aineisto on osa laajempaa Vauvan koliikki koskettaa ‑hanketta. Tutkimuksessa kerättiin sekä määrällinen tutkimusaineisto että laadullinen haastatteluaineisto. Tutkimuksessa oli 158 lapsiperhettä. Haastatteluihin osallistui 51 perhettä. Tämä artikkeli käsittelee laadullisen teemahaastattelun tuloksia.” [1, s. 176]
”Aineisto kerättiin Helsingin neuvoloissa helmikuun 2021 ja lokakuun 2022 välisenä aikana. Tutkimustiedote jaettiin kaikille helsinkiläisille vauvaperheille terveydenhoitajan ensikäynnin yhteydessä.” [1, s. 176]
Tulokset
Vanhempien kokemukset koliikkivauvan vanhemmuudesta
"Haastateltavat kuvasivat vauvan hoidon erittäin vaativana. He kokivat, ettei heillä ollut ollut toimivia keinoja, jolla vauva rauhoittuisi. Vanhemmat kertoivat muun muassa kantaneensa, hytkytelleensä, keinutelleen vauvaansa taukoamatta tuntikausia. Useat vanhemmat toivat esille tunteneensa pelkoa, joka liittyi vauvan terveyteen." [1, s. 178]
”Useat vanhemmat kuvasivat loppujen lopuksi myös itse itkevänsä ja joskus jopa koko perheen itkevän yhdessä lohdutonta itkua.” [1, s. 179]
Vanhempien kokema tuki ja tuen puute
”Neuvoloiden haasteena koettiin vaihtuva henkilökunta. Neuvoloista saatu tuki koettiin usein vähäisenä tai pinnallisena. – – Lisäksi haastateltavat totesivat, että itkuisuudesta keskustelu ohitettiin pintapuolisesti neuvolakäynnillä. Vastaukseksi oli saatettu saada, että itku helpottaa yleensä iän myötä. Neuvolavastaanotoilla huomio koliikkivauvaan näytti haastateltavien mukaan painottuvan eri rutiininomaisiin mittauksiin.” [1, s. 180]
”'… tuntuu että jotenkin jää hirveän yksin, että ohjataan että no ota sitä palvelua ja ota tuota ja sitten kun minäkin haen jotain tuhatta miljoonaa eri palvelua, ja sitten minä en enää edes tiennyt mihin minä sitä apua haen. Ja sitten ei ehkä sanoitettu sitä koliikkiasiaa, että jotenkin se vähän niin kuin unohdettiin, niin sitten aina sokaistu siihen, että no ei sillä varmaan edes ole koliikkia, että minä olen vain jotenkin vain tehnyt jotain väärin.' (Ä42)" [1, s. 180]
”Neuvolalääkäreiltä saatu apua koettiin myös melko vähäisenä, lähinnä lääkäri oli suositellut jonkin lääkevalmisteen käyttöä. Osa äideistä kertoi tehneensä erilaisia ruokavaliomuutoksia helpottaakseen vauvan oloa, esimerkiksi maito- ja viljatuotteiden käyttöä oli vähennetty. Kertoessaan dieeteistä neuvolassa, äidit olivat saaneet kriittisen, joskus jopa halveksuvan vastauksen hoitavalta henkilökunnalta.” [1, s. 180]
"Haastateltaville sosiaalinen media oli usein sekä tuki että taakka. – – Vanhemmat kokivat hankalaksi löytää asiallista ja oikeanlaista apua ja tietoa netistä.” [1, s. 181]
Kokemukset kosketushoidoista
”Tieto Vauvan koliikki koskettaa- tutkimukseen osallistumisesta oli tuonut useimmalle perheelle toivoa, että vauvan itkulle voi tehdä jotain. Tutkimukseen ohjaaminen oli ollut useimmille perheille neuvoloiden merkittävin tuki.” [1, s. 181]
”Hoitotilanteet koettiin ammatillisina, turvallisina ja rauhallisina. Hoitotilanteessa useimmat vauvat rauhoittuivat. Joidenkin vauvojen kohdalla hoitoa oli rytmitettävä vauvan olotilan mukaan. Haastateltavista perheistä ainoastaan kaksi kuvasi, että vauva ei tykännyt kosketuksesta, koska vauva ei rauhoittunut hoidon aikana." [1, s. 181–182]
"Vanhemmat kuvasivat vauvojen reagointia hoitoihin eri tavoin. Valtaosa vanhemmista kertoi, että hoidon jälkeen vauvan koliikkioireet olivat vähentyneet, joskus jopa loppuneet. Lisäksi oli vauvoja, joille kosketushoidoilla ei ollut merkittävää apua itkuisuuteen.” [1, s. 182]
Vanhempien kehittämisideoita hoidoista ja tuesta
”Vanhemmat toivoivat, että neuvoloissa tunnistettaisiin vauvan itkuisuus ja vanhempien uupumus paremmin. Tunnistettavuutta ja hoidon jatkuvuutta parantaisi vanhempien mielestä pysyvyys eli se, että hoitosuhteet jatkuisivat saman hoitajan kanssa pidempään. Lisäksi vanhemmat toivoivat neuvolasta konkreettisia neuvoja asennoista ja siitä, mikä koliikkioireita voisi helpottaa. Positiivinen kosketushoitokokemuksen myötä perheet suosittelivat, että neuvola voisi ohjeistaa perheitä kosketushoitoihin ja osa toivoi, että kosketushoitoihin voisi saada lähetteen, jotta kaikki vauvat pääsisivät hoitoihin. Lisäksi kehittämisehdotuksissa tuli esille itkuvauvojen ja perheiden auttamiseen erikoistuneen koliikkihoitajan tarve neuvoloissa.” [1, s. 182]
Johtopäätökset
”Vauvan koliikki tekee lapsiperheen arjesta raskasta, haastaa vanhempien psyykkistä ja fyysistä jaksamista ja vaikuttaa myös sosiaalisiin suhteisiin.” [1, s. 185]
”Perheet toivovat neuvolasta hoitosuhteiden jatkuvuutta, koliikin ja uupumuksen tunnistamista ja puheeksi ottamista sekä konkreettisempia koliikkivauvan hoito-ohjeita sekä ohjeita lisäavun saamiseksi. Kuormittavassa tilanteessaan perheet hakevat apua myös sosiaalisen median foorumeilta, yksityisiltä lääkäriasemilta ja terveydenhuollon ulkopuolisista hoidoista ja kokevat sieltä saamansa ohjeet ristiriitaisiksi.” [1, s. 185]
”Vanhemmat kokevat saavansa apua kosketushoidoista koliikkivauvan oireisiin sekä vanhemmuuteen. Vauvojen oireiden helpottuminen vaihtelee, osa hyötyy hoidoista enemmän kuin toiset. Hoidot koettiin turvallisina ja ammatillisina. Kosketushoidoilla voidaan täydentää terveydenhuollon tuottamia palveluita.” [1, s. 185]
Lähde:
[1] Väänänen T, Hannula L. 2024. Vauvan koliikki koskettaa – koliikkivauvaperheiden kokemuksia saamastaan tuesta ja kosketushoidoista. Hoitotiede 2024, 36 (2) 173-187. https://journal.fi/hoitotiede/article/view/129565/93260